Enemmän tai vähemmän liioiteltuja tilanteita omasta elämästä sarjakuvatyyppisten ratkaisujen muodossa. Itseironiaa havaittavissa.
Hirveetä paskaa tietenkin, minä kun EN VAAN OSAA! ;)
Käytiin mökillä vähän aikaa sitten. Luonnon helmassa ilman liikoja virikkeitä sitä kehittelee itselleen väkisinkin jotain tekemistä. Niimpä päädyimme pohdiskelemaan pitkään ja hartaasti miksi HESSU pitää aina kättään omituisesti suunsa edessä sarjakuvissa. Tämän innoittamana tein elämäni ensimmäisen Disney -parodian! Olkaa hyvät: HESSU ja sen KÄSI! (Yllyttäjinä/ideointiapuina Jussi & Ilkka, thx guys! Ja Ilkalla on muuten tänään synttärit, eli ONNEA!)
Koska mulla on nyt juuri selvästi "liikaa aikaa", oli pakko käyttää se johonkin näinkin tärkeään puuhaan...
Oon nauranut ns."perseeni irti" lukiessani "Garfield without Garfield" sarjiksia, joita on liikkunut netissä ympäriinsä (googlettakaa jos ette tiedä). Ja koska Siiliä on joskus jossain verrattukin Karviseen, oli pakko kokeilla. Olkaa hyvät, SIILI ilman KIROILUA!
Norpatti esittää sarjassamme hämmentäviä arkiston aarteita: LAIHDUTUSOHJEET OPETTAJALLENI!
Tällainen osui silmiin pohojammaalla käydessäni kaivelemassa laatikkoja. Mä en oo varma oonko halunnut auttaa vai loukata silloista hieman tukevarakenteisempaa ala-asteen opettajaani (terveisiä vaan, muistelen kaiholla aikoja pikkuisessa kyläkoulussamme)... Rauhaa rakastavana, pienenä ja viattomana, mutta selkeästi jo tuolloin piilohäijynä olentona uskoisin kuitenkin perimmäisen tarkoitukseni yrittäneen olla hauskuuttaa.
(Äitini on kuitenkin ilmeisesti ehtinyt kiskaista tämän talteen ennenkuin oon ehtinyt marssia sen kanssa kouluun. Ehkä parempi niin! :P)
Ytimekäs lopetus!! (Piirtämällä ei kyllä enää nykyisin pysy hoikkana...)
Tämän merkinnän loppuun sopiikin toivottaa iloista vappua! Pohjalaiseen tyyliin ilmaisten vappuna on: "ryyppääminen sallittu, häjyyly kiälletty!" En SUOSITTELE välttämättä silti kumpaakaan... :P
Mm. Tuukka ja Ninni on ruinanneet, et laittaisin tänne jotain vähän erinäköstäkin piirtomeininkiä, niin täs nyt on jotain yritelmiä eilisillalta... Hienoja aiheita...
Ja bonuksena vielä parhaat palat "mustalaisen päiväkirjastamme"! (tämä siis toimii siten että kukin piirtää jonkin osan hahmosta, pään, keskivartalon, alavartalon ja taittaa sitten sen piiloon ja antaa seu- raavalle...Lopputuloksena takuulla omaperäisiä hahmoja!)
Tätini lähetti nämä mulle juuri postissa. Piirsin nämä ollessani 15-vuotias v*ttuuntunut teini ja vietimme joulua Lapissa. Pientä kantaa-ottavuutta havaittavissa... :D
Jokseenkin kieroutunut huumorintaju jo tuolloin...
"Sitä et saa koskaan tietää, Jyry!" :D Voi luoja... Selkeesti joulumieli ollut ylimmillään!
(Tämä "peli" toimii siis siten, että piirretään vuorotellen paperille "sotkuja", jotka sitten ojennetaan kaverille joka yrittää piirtää niistä jotain ja piirtää sitten itse sulle samanlaiset sotkut. Haastetta ja hauskuutta touhuun saa, kun yrittää tehdä samalla sarjakuvaa. Eri väriset kynät auttaa myöhemmin näkemään kumman jälkeä mikäkin on. Selitinkö mahdollisimman epäselvästi? ;))