Enemmän tai vähemmän liioiteltuja tilanteita omasta elämästä sarjakuvatyyppisten ratkaisujen muodossa. Itseironiaa havaittavissa.
Hirveetä paskaa tietenkin, minä kun EN VAAN OSAA! ;)
Sä vaikutat olevan kauhean ankara itseäsi kohtaan. Musta tuntuu jatkuvasati siltä, että vain leikin aikuista aikuisten maailmassa, en ikinä mielestäni sano mitään järkevää tai käyttäydy niin kuin muka pitäisi. Kirkkaina hetkinä sitä huomaa, että ei ne muutkaan aina niin järin järkeviä puhu, vaikka olisivat miten vanhoja ja kokeneita. Jokainen täällä taaplaa, miten milloinkin parhaiten taitaa. Helpommalla pääsisi, jos osaisi antaa itsensä ja muiden olla sellaisia kuin ollaan. Helpommin sanottu kuin tehty.