Ah, ne mielentilat vaihtelevat radikaalisti. Joskus ollaan hyvin itsestään hallussa, ja joskus taas se on kuin koira väkisin raahaisisi silmiä kiinni pitävää isäntäänsä eteenpäin. Mutta jos pitää koko ajan sisäistä silmäänsä auki (suomeksi aktiivisesti tiedostaa sisäistä mailmaa), eli siis tarkastelisi yhtä laajemmin ulkopuolisen ympäristömme lisäksi myös SISÄISTÄ itseämme, voisimme ymmärtää itseämme ja tunteitamme paremmin sekä oppia itsestämme enemmän ja olla yleisemmin mielenrauhassa.

Jos elämme täällä vain kerran, miksi ei? Siinä pikku 2cents vain... :-)

oleNpa. Kun sanasta olempa ottaa päätteen pois, jää jäljelle olem, mikä ei ole sana. Siis olenpa.

Mutta Pohojammaalla onkik kaunista!

Kotikoti on aina koti.

Nää sun musta-valkot on kyl huipuista huipuiMpia!
Tykkäätykkää kovasti =)

Olen yrittänyt löytää saman tyyneyden itsestäni, samassa tilanteessa. Se vain tahtoo hukkua johonkin. Hetken jaksan olla, katsoa maalaismaisemaa ja olla onnellinen. Sitten tapahtuu jotain ja itken taas.

Tykkään tästä sun mustasta tyylistä, se kuukuva oli kans hieno :)

Ja tuo valaa minuun oikeasti uskoa jo toivoa :)