Kirjailijan ikuinen dilemma.

Oonpa tässä kesän mittaan jääny aika pahasti tähän blogiin koukkuun... :> Kun en tunne sua ollenkaan, niin en pysty mitenkään arvioimaan kuinka paljon tästä kaikesta on "totta". Kaikki on kovin elämänmakuista, mutta mistä minä tiedän sepitteletkö tai maustatko jotain :> Eikä sen niin väliäkään tietenkään ole.

Hmm, mikäköhän mun pointti oli. Varmaan vaan se, että jatka jatka rohkeasti eteenpäin! Vähän hölmöjä täytyy niiden olla, jotka sun irl-elämää tän perusteella kuvittelee voivansa arvostella tai arvioida.

Tee vain asiat omalla tavallasi, äläkä mieti sitä mitä muut ajattelevat.

Mulle tämä "sarjakuvaMilla" on samalla lailla tuttu, kaveri, kuin kuka tahansa hyvän kirjan päähenkilö jota on lukenut jo jonkin aikaa ja "elänyt mukana" tämän tyypin kokemissa tapahtumissa. Hahmoon on helppo samaistua.
Mutta en kuitenkaan kuvittele sinua täysin samanlaiseksi ihmisenä.
Jos olet koskaan katsonut Lizzie McGuire (kirjotin varmaan väärin) sarjaa telkkarista, olet huomannut Lizziellä olevan samantyylisen sarjis "alter egon", tavallaan alitajunnan tai sisäisen äänen joka kommentoi Lizzien elämää. Se ei kuitenkaan ole sama kuin Lizzie, vaan hänen sisäinen minänsä.

Enkä nyt väitä että woaah luetaan sun sisäisen minän ajatuksia netissä, siispä tunnetaan sut tositosi syvällisesti jo vaikka ei olla koskaan tavattu. Näin voi aatella ehkä joku himopsykoanalysoija, mut niistä nyt ei tartte ees välittää. Kun ei se sisäinen minä oo kuitenkaan mikään sun perimmäinen olemus joka selittää ja aiheuttaa kaiken sun "normiminän" käytöksen, ei me voida olettaa että sarjismilla = Milla Paloniemi in person.

Tässäkään ei ollu mitään tolkkua, tuskin oli ees suomen kieltä. :D

Samoin olen jäänyt koukkuun ja ajoittain on palattava katsomaan uusia "seikkailuja" elämässä.
Arviointi taiteesta on aina vaaralllista, koska useimmiten ihmiset tykkäävät aina silloin, kun se kolahtaa itseen. Tai eivät tykkää silloin, kun se kolahtaakin siihen omaan kipeään nilkkaan.
Eli jos vain voit niin iloitse näistä meidän kommenteista, mutta ethän ota niitä vakavasti, sillä meilläkin on hyvät ja huonot päivämme.

Ihan aluksi: Mielestäni blogisi on todella kiva!

Kyllä tästä hahmottaa heti että osa on faktaa ja osa fiktiota ja se on kaikista hauskinta että koskaan ei voi tietää kummin päin? :D

Vaikka en tunne sinua lainkaan, käyn täällä aina päivitysten tullen ihastelemassa:
a. hullunkurisen osuvaa huumorintajuasi
b. todella taitavaa piirräntääsi

Jos joku on niin pöhkö että jaksaa kritisoida ja nostaa älämölön niin anna piut paut. Tämä on niin hyvä juuri näin.

Blogisi on hauska, mutta ei siksi että siinä olisi hyviä sarjakuvahahmoja vaan koska siinä on osuvia tapahtumia, ja nämä on aidompia ja elävämpiä kuin kiroilevat siilit ja sun kissa ja koira jotka on vielä vähän väkinäisiä mutta varmaan ajan myötä kehittyy (ja toi on tarkoitettu positiiviseksi kommentiksi:) ). Jatka samaan malliin! Näitä on hauska lukea! Oon koukussa!

Musta toi Lizzie McGuire-sarjan animoitu "alter ego" muistuttaa enemmän sitä Millan sarjiksissa esiintyvää "peili-Millaa", joka usein negatiiviseen sävyyn kommentoi ja yrittää pistää "oikeaa-Millaa" alas...

Anyway mun mielestä kenenkään blogia ei pitäisi lukea kuin Raamattua. Oli blogisitten anonyymi, tai ei. Oli se täysin päiväkirjamuotoinen tai keskittyen esim. vain työhön, harrastuksiin jne. Jokainen kertoo itsestään vain palasen, toiset isomman, toiset pienemmän.

Samanlaiatshan se on oikeassakin elämässä - kun tapaat kaverin, saatat avautua ja kertoa lähes kaikesta, tai pitää ongelmat sisällä, hymyillä, ja esittää, että kaikki on hyvin, vaikka esim. ihmissuhde rakoilisi tai töissä olisi kamala stressi tai vanhempien sairaudet väsyttäisi.

Ei ketään voi koskaan tuntea täysin, oikeassa elämässäkään. Toivottavasti ihmisillä siis olisi realiteetit mukana tätä ja muitakin blogeja lukiessa! Itselleni Millan blogi antaa usein makeat naurut, ja todellakin samastun päähenkilöön. Varsinkin ihmissuhdekommelluksissa on samaa linjaa kuin omassa elämässäni :)

Jatka siis samaa linjaa, oli se sitten kuinka "totta" tai kuinka "sarjakuvaa" - tärkeintä on että itse nautit siitä mitä piirrät ja minkä julkaiset!!!

Kyllä minä teen johtopäätöksiä sinusta ihmisenä sillä perusteella mitä olet tänne laittanut. Ei sille mitään voi, se tulee mukana siinä kun uskaltautuu ulos siitä pimeästä komerosta ihmisten ilmoille ja laittaa ehkä jopa höperöintejään nettiin.

Joten jos tapaisimme ihan oikeassa elämässä luultavasti sanoisin "sä et oo yhtään sellane ku mitä sun blogis on" tai vaihtoehtoisesti "sä oot just sellanen..." (jos siis itsekritiikkini sallisi lausua jotain noin kliseistä :) )

Kuitenkin tiedän että ei sitä oikeaa ihmistä voi suoraan yhdistää siihen mitä blogissa tai kolmannessa painoksessa kovakantista sarjakuva-albumia lukee joten olen valmis muuttamaan näkemyksiäni tarpeen vaatiessa...

Niin, ja se tietysti luo hyvää sekoitusta että heität silloin tällöin noita muotokuvamaisempia kuvia näiden ilmeikkäiden sarjisten sekaan...

Kylläpä täällä kannustetaan ja annetaan ohjeita blogin pidosta. Ja haukutaan että hölmöjä on muut kommentoijat kun ne sitä tai tätä. Mahtaa olla rasittavaa kun nuoleskellaan eikä oikeaa palautetta saa edes nimettömiltä.

Minä nautin ihan puhtaasti sarjakuvana tästä, koska samaistun niin kovin usein noihin ajatuksiin ja fiiliksiin. Totta kai ja tietenkin sitä myös samalla "tutustuu" piirtäjään varsinkin näin selkeästi henkilökohtaisessa sarjakuvassa.

Ja tytät 11-vee on myös ihan koukussa tähän sarjisblogiin.

Minusta kaikissa blogeissa kivoimpia ovat ne jutut, joissa bloggaaja keskittyy itse asiaan, eikä oman blogin pitämisen pohdiskeluun. :) Eihän siinäkään mitään pahaa ole, mutta välillä jotkut blogit menevät liiaksi siihen, että kirjoittaja miettii kerta toisensa jälkeen että uskaltaakohan tänne kirjoittaa ja mitä jos joku vaikka lukeekin ja voivoi...

Eli jatka vaan loistavien sarjiksien piirtämistä äläkä liikaa mieti. :)

Tästä kuvasta
http://www.kiroilevasiili.fi/vanhatsarjikset.php
generoitua siilimusiikkia:
http://www.synestesia.com/siili.mp3
Kiitokset eilisestä esityksestä Nauvossa!
t. LG

Heh, pakko nyt vihdoin ja viimein komentoida sinullekkin jotain :D
Mukava tämä sinun blogisi, sitä on hauska lukea.


Ostin muutama viikko sitten (VIHDOIN JA VIIMEIN) sinun "Kiroileva siili" sarjakuva albumisi, voi että ne on hauskoja! :D Minulla ja ystävilläni oli juuri silloin Tsekkiläisiä ystäviä täällä meidän vierainamme ja me sitten käänsimme niitä siilin sitaatteja heille ihan onnessa, ei meinannut naurulle tulla loppua. :D

Sehän pitää muistaa, että kritiikkikin ansaitaan. Positiivisen kritiikin mukana tulee kolikon toisella puolella se negatiivinen. Välillä tietty tuntuu, että jotenkin se kolikon toinen puoli on vaan niin p#€%&#%een iso. ;)

Sen lisäksi sen jakaminen on ilmaista, joten sitä harrastetaan herkästi. Silti sitä jaetaan vain niille, jotka ovat jollain tavalla koskettaneet itse jakajaa. Näin päin kun ajattelee, olet koskettanut monia. Kaikkia ei pysty koskaan miellyttämään, harva pääsee koskettamaankaan. Itse näkisin sen hyvänä asiana tässä tapauksessa. :)

Voimia vaan jatkamaan valitsemallasi tiellä. Ei ollenkaan huono tie, vaikka välillä pikkuvarvas saattaa kiveen osua. :)