Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja
Enemmän tai vähemmän liioiteltuja tilanteita omasta elämästä sarjakuvatyyppisten ratkaisujen muodossa. Itseironiaa havaittavissa. Hirveetä paskaa tietenkin, minä kun EN VAAN OSAA! ;)
Suvi kirjoitti 27.06.2007 - 14:09
Äidin ja isän nuoruusvuosina otetut valokuvat on muuttuneet ihan orannseiksi, siksi luulinkin pienenä että värejä ei ollut muutenkaan olemassa silloin kun tehtiin mustavalkoelokuvia, ja sitä seurasi sitten tämä "oranssi vaihe" ennen näitä nykyisiä värejä. =D

Oikeastaan vielä tänäänkin kun kuvittelen miltä mummoni näytti pienenä kuunnellessani hänen juttujaan, näen kaiken mustavalkoisena.

"Mutta kuka nyt surullisia asioita kuvaisi."
Toissatalvena pappani hautajaisissa pisti melkein vihaksi kun hautaustoimiston äijä räpsi kuvia samalla kun laskimme arkkua, enkä ole vielä kertaakaan katsonut niitä kuvia enkä ymmäränyt miksi hautajaisia pitää kuvata. Mielummin nimenomaan katselisin niitä onnellisia kuvia ihmisistä joita ei enää ole. =P
felis_lynx kirjoitti 27.06.2007 - 14:38
Mäkin luulin pienenä että ennen vanhaan ei ollut värejä lainkaan kun kuvatkin oli mustavalkoisia :-D
Tiina kirjoitti 27.06.2007 - 17:49
Moikka! Olen entinen naapurisi Rasinkadulta. Tosi kiva kun löysin tän blogin, tosi inspiroivia juttuja sulla. Vähän tuntuu hassulta kun kiroileva siili on niin iso juttu nyt kun vastahan ostin jonkun viiden euron omakustanteen. :) Kaikkea hyvää sulle! Ai juu, aion tehdä ehkä itsekin sarjisblogin kunhan saan skannerin toimimaan. Eli laitan sulle sitten urlin kunhan se on toiminnassa. Ja varmaan ihan ok jos tänne sun sivulle laittaa linkkiä sitten siitä ja tulevilta nettisivuiltani? Haleja Veeralle :)
HannaV kirjoitti 27.06.2007 - 20:15
Luin kerran jonkun artikkelin jossa sanottiin, että onnellisten hetkien lisäksi kuvataan lähinnä juhlissa yms. kissanristiäisissä, jolloin uhmiset pönöttävät poseerauksissa ja ovat muutenkin "epäaidompia" kuin tavallisesti, mutta digikameroiden yleistyessä on alettu kuvaamaan myös arkielämää. Toivottavasti ihmiset tallettaisivat juuri arkielämänsä kuvaukset jälkipolville, niitä juuri on mukava katsoa, tavallisia ihmisiä tavallisissa askareissaan.

Muistan, kun lapsena katseltiin mummon vanhoja valokuvia ja paras oli juuri se, joka oli isämme hieman salaa ottama ja jossa mummo ripusti kauhean näköisiä työhousuja pyykkinarulle kuivumaan papiljotit päässä :)
Haikara-allergikko kirjoitti 28.06.2007 - 11:04
MAHTAVA TAPA LÄHESTYÄ ARKISIA ASIOITA!!!

upeita sarjakuvia!!

linkitin sinut blogiini, ilmoita, jos pitää poistaa
Sanna Sofia lökfors kirjoitti 01.07.2007 - 10:58
oot tosi hyvä piirtää ja tää on just paras paikka minkä mä tiiän
Anonyymi kirjoitti 01.07.2007 - 13:33
<3
mikael k kirjoitti 25.09.2007 - 19:14
olipas kamalan jotenkin hieno ja liikuttava huomio. mainiota
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code