Enemmän tai vähemmän liioiteltuja tilanteita omasta elämästä sarjakuvatyyppisten ratkaisujen muodossa. Itseironiaa havaittavissa.
Hirveetä paskaa tietenkin, minä kun EN VAAN OSAA! ;)
Piirtamiseen ei voi ikina kyllastya. Ja siten voi oikeesti kestaa melkein mita vaan ja rakastaa melkein mita vaan (no, krohom...)Mutta Smack! Onnea Lempista ja kaikista siisteista jutuistas!
norpatti kirjoitti 30.05.2007 - 01:01
voi kiitos paljon, Kati, sullekin! Toivottavasti näkyillään taas jossain välissä! :)
lauuura kirjoitti 31.05.2007 - 00:48
Tää on hyvä. Ytimekäs : ) just aiheellinen. tykkään!
Mie itse asiassa kyllästyin piirtämiseen, parinkymmenen vuoden jälkeen. Tosin siihen vaikutti myös mielikuvituksen ja taidon puute, joten sulla ei liene sitä vaaraa. ;-) Tulepa taas joskus Tampereelle, niin ehkä uskaltaudun pyytämään nimmarin tuohon uuteen siilialbumiin. :-S