Heh, tuohan kuulostaa ihan minulta. Olen aina valmis raivoamaan muiden vastuuttomuudesta ja haluttomuudesta ottaa huomioon maailman epäkohdat, vaikken itsekään tee asialle niin paljoa, että olisi varaa saarnata muille :)

Kiva tällainen sarjakuvablogi! Löysin itseni monesta kuvasta... ;)

Näinhän se menee... en minä mutta ne muut.

Niin monessa sarjakuvassa onnistut viemään "sanat suusta". Mitenkähän ihmeessä olet monesti myös osunut juuri oikeaan aikaan juuri oikeaan aiheeseen??

Kati olet ihan oikeassa! Nää sarjakuvat on jotain niin käsittämättömän hienoa! Tääkin on tosi paljon puhutteleva ja saa miettimään, miten asiat oikeesti on. Minä.. minä, minäminäminä minä minäminäminä.. Vain minä.

Mitä tekemistä älykkyydellä ja ns. "tiedostavuudella" muka on keskenään? Mitä leimallisen tyhmää muka on häiden viettämisessä tai lihan syömisessä? Miksi pitää polttaa itsensä loppuun murehtimalla ja märehtimällä maailman pahuutta, kun voi pitää henkistä tasapainoaan yllä silloin tällöin tekemällä jotain mukavaa - vaikka syömällä lihaa tai ostamalla kiiltäviä helyjä? Oma napa on lähin napa, muista on paha huolehtia jos oma pää ei kestä Afrikan nälänhätää tai ilmastonmuutosta. Vähän etäisyyttä asiaan. Yleensä ihmisten leimaaminen ja haukkuminen ei tee heistä mitenkään innokkaampia muuttamaan tapojaan; reaktio on lähinnä "haista sinä"..

Ja jos luontoa kerran haluaa säästää, onhan uusi ja kallis vähemmän saastuttava ja suodattimin varusteltu auto ainakin parempi kuin 80-luvun romu.

Surullista kyllä, katalysaattorien valmistaminen tuhoaa valtavaa tahtia kallioita E-Amerikassa. Mutta mikäs siinä kun täällä Euroopassa on puhtaampi ilma niin on puhtaampi mielikin. Maton alle ne roskat on ennenkin lakaistu.

Lihansyöjiä jos jotain tässä maailmassa vasta tarvitaankin!
Viimeistään siinä vaiheessa kun ihmisiä on niin paljon että kuolleet eivät enää mahdu haudattaviksi, ellei joku sitten keksi tehokasta pommia joka lanaa ihmiset molekyyleiksi.

Ei mutta vakavasti ottaen, Ei sitä nyt tarvitse itseään hengiltä murehtia maailman ongelmista. Yksi ihminen ei voi muuttaa asioita, mutta voi aikaansaada lumipalloefektin joka vaikuttaakin pitkällä aikavälillä asioiden vallitseviin tiloihin. Tähän mennessä ihmiskunta on lähinnä onnistunut käyttämään ko. noidankehä-efektiä hyväkseen sotimisessa ja toistensa tappamisessa.

Pienet asiat merkitsevät paljon kunhan tarpeeksi moni tekee jotain asioiden hyväksi, esim. jättää vaikka sen auton ostamatta kokonaan, oli sitten kuinka uusi ja saastuttamaton tahansa.

Olin hukata blogisi, mutta onneksi löysin jälleen!
Tämä kosketti, osui ja upposi jälleen tosi hyvin.

Mulla oli tänään ihan samanlainen fiilis! Ahdistaa ihmisten ajattelemattomuus, omaan napaan tuijottaminen ja hienon ulkokuoren luominen ympäristön kustannuksella... Ja kamalinta on, että itsekin voisi aina toimia vielä paremmin oman ekologisen jäljen pienentämiseksi. Turhauttaa vaan kun tuntuu, että jotkut ei edes ajattele koko asiaa. Että kiitos tästä sarjiksesta :) En taida olla ainut ahdistunut...

Kiitos tästä! Tää pitäs näyttää kaikille, jos tää sais ne ihmiset ajttelaan! Muaki ahistaa just nuo samat jutut, monet ei aattele, ite aattelee mutta ei tee kyl asialle kovin paljoa. Kumpi on oikeestaan pahempi? Ja sitte ei tiiä millä sais ihmiset aatteleen.. Saarnaus ei oikeen tunnu auttavan ja siitä tulee itellekki vaan paha mieli ku kaikki vaan hymähtelee..

Voi älytön miten tuntuu niin tutulta :D Lueskelin tässä pitemmän aikaa, ja aamastun ihan täysin kaikkeen mitä sinä tänne blogiin tykität, sähän kerrot mun elämästä. Jotenki terapeuttista nähdä ne omat fiilikset tällee vähä niinku ulkopuolisen silmin, kiitos tästä. Ja tänne poikkean vastakin :)