Kiteytät varmasti aika monen tunnot tästä aiheesta. Tai ainakin minun. Kauheeta, mutta ei tunnu juuri missään. Se ei silti vähennä niiden ihmisten surua ja järkytystä, jotka on sen kokeneet.

Mä uskon, että tää kuitenkin tuntuu jossain, alitajuisesti. Huomasin, että just Galtzus ensimmäiset, jotka reagoivat asiaan kirjoittamalla jotain tms. olivat just nää "vittu lol iha sama vitu siistii ku ihmisii kuolee" -tyypit. Mulle ainakin ensimmäisenä tulee mieleen, että pakko päästä pätemään, ettei kukaan vain huomaa, että ahdistaa.

En tiedä.

Todellakin, toi iltapäivälehtien mässäily ottaa kyllä hermoon.

Tässä osuvasti: http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?jari=184334

Kuulin tuosta vain pari tuntia sen jälkeen kun ammuskelu alkoi. Se tuntui niin oudolta ja shokeeraavalta, kun kukaan ei oikeastaan osannut kertoa missä se oli tapahtunut. Päälimmäiseksi mieleen nousi kysymys "Miksi näin piti tapahtua taas?"

Sanon, että tiivistit ihmisten tunteet hyvin, minunkin. Kuitenkin jokin kaivertaa ja ahdistaa.

Kauhajoen uhrien muistoksi.

Olen niin täysin samaa mieltä tuosta joiden ylimielisestä asenteesta. Tiedän ja hyväksyn sen, että ihmisillä on myötätuntoa ja empatiaa hiukan eri asteisesti, ja että itse reagoin asioihin aina tunteella. Mutta raivostuttaa se "Miksi ihmeessä te ees välitätte, ettehän te edes tuntenut niitä. oot tyhmä, tekopyhä, blaablaa"-asenne.
Hyväksyisivät itsekin sen, että kaikki ei käsittele asioita samoin.

Fiksusti sait asian kiteytetyksi. Itseäni on surettanut erityisen paljon nimenomaan tuo aiemmissakin kommenteissa kirottu ylimielinen asenne tapausta kohtaan. Pitää ihan sanoa että siun blogia tykkää lukea jo ihan siksi, että vaikutat rehellisesti lämpimältä ja ajattelevaiselta ihmiseltä. Tulee semmoinen tunne että kyllä niitä hyviäkin ihmisiä maailmasta vielä löytyy.
(Joo, tällä hetkellä olen kovin tunteellisella päällä.)

norpatti, oot ihana nainen. :D tykkään blogisi yksinkertaisesta (siis hyvässä mielessä) ulkonäöstä ja hahmosi ilmeistä. (: oon seurannu blogias jo jonkun vuoden verran aktiivisesti ja sulta, tyttö, löytyy paljon ajatuksia. älä koskaan lopeta piirtämistä. oot ihana. :)

Itse, kun kuulin tästä, se ei oikeasti tuntunut yhtään miltään. Sama juttu oli jokelankin tapauksessa, en vain osaa välittää tai surra asiaa. En sano että juttu olisi täysin turha, mutta kuoleehan sitä ihmisiä muutenkin ja enemmän ja raaemmin. kyllähän minä HALUAISIN välittää tälläisistä, mutten pysty, vaikka tosi herkkä ihmimen olenkin.

Toivottavasti ei toistu taas ensivuonna.

minäkin kuulin asiasta samaisen päivän aikana... Ei paljon luokkakuvassa hymyilyttänyt, mutta toisaalta osasin olla miettimättä asiaa sen enempää, olin aika neutraalisti koko päivän. Yöllä sitten kuuntelin musiikkia ja itkin varmaan tunteja sängyssäni pimeässä. Itkin kuin vesiputous, mutta seuraavana päivänä ei taaskaan tuntunut miltään, paitsi että pidimme auditoriossa rauhallisen hiljentymishetken, jossa luokkani lauloi ja soitti rauhallista musiikkia ja kun lauloimme virttä tärisin kuin horkassa ja melkein aloin taas itkeä... Eli juttu on koskettanut minuakin, mutten silti päiväsaikaan osaa juttua vatvoa. Ehkä se on ihan hyvä vaan, niin ei tule samanlaista ahdistusta kuin tuli Jokelan jutusta... :/

Samalta paikkakunnalta kuoli ihmisiä, joten se koskettaa... Ja juuri tuo tappaminen. Kuoleehan niitä ihmisiä, mutta millä tavoin? Harva kuolee kouluammuskelussa ja se järkyttää erityisesti. Auttakaa nyt joku näitä vihantäyteisiä nuoria!

Hyvin kiteytit ajatukset... aivan kuin minun päästäni. En osaa itkeä tuollaisia surullisia asioita koska ne eivät kosketa läheisesti. Ei Jokelan tapaus, ei tämä eikä myöskään ne kuuluisat terrori-iskut... kai se pitäisi sattua omalle kohdalle että se kolahtaisi niin kovasti.

Ja minuakin kiukuttaa kaikki se mässäily.

Kiitos MAHTAVASTA blogista!

Sä voisit muuten hyvinkin tehdä jotain. :o

Oot tunnettu ihminen ja piirrät sarjakuvia mitä ihmiset lukee. Niissä vois olla jotain, että ihmiset voisi olla parempia ja kivempia toisilleen ettei joidenkin tarttis tuntea suurta ihmisvihaa? Ja voisit tehdä vaikka piiroksia, missä näkyis pahoinvoivaa kansaa ja tekstiä et auttakaa ja tehkää jotain?

Sä oot kuuluisa, sä näyt, ihmiset tietää sut, sä voit ottaa kantaa näyttävästi!

http://www.adressit.com/nuortenmielenterveysongelmat

Anteeksi että mainostan, mutta tän sarjakuvan lukeneita vois ehkä kiinnostaa allekirjoittaa? :)

olen jo pitkään ihaillut sarjakuviasi, mutta vasta nyt "uskalsin" tulla kommentoimaan.

Hieno merkintä, kiteyttää monen ajatukset. Itseäni ahdistaa suuresti ne ihmiset, jotka juuri ovat ylimielisiä tapahtumaa kommentoidessa. Vaikka tilanne ei olisi koskettanut henkilökohtaisesti, missä on empatia?

Jatka samaan malliin :)

Ah, varmaan ihan hyva etta olen seurannut keskustelua tapahtumasta lahinna eri ihmisten blogeista ja pysynyt kaukana keskustelupalstoista yms...

lol, wasted

Ihan samat fiilikset oli. Ei osannu surea kunnolla kunnes viimeyönä repesin täysin. Ei vaan voinu lopettaa huutamista ja itkemistä...

Oikeasti hyvin sanottu. En osaa kuin toistella muiden tänne laittamia kommentteja, mutta noinhan se suurinpiirtein menee.

Kyllä minua ainakin ahdisti asia tosi paljon. Kun on itsellä pieni lapsi, niin jotenkin sen kaiken maailman tuskan ja hädän on alkanut tiedostaa paljon paremmin. Ennen ei tuntenut näin suurta surua tällaisista asioista. Ehkä minusta on tullut.. aikuinen.

Ihmisten puolustusmekanismi joka näyttää just tolta välinpitämättömyydeltä, on pelottavaa. Sitä oli ahdistavaa kuunnella koulussa. Iltalehdet taas... voi luoja... tajuan että on hyvä informoida, tietty, mut just toi mässääminen, oksettavaa.
Tärkeä merkintä

Silloin kun kuulin Jokelan tapauksesta koulussa, minulla rupesi itkettämään, ja moni jo kysyikin oikein NAURAVALLA tyylillä että '' Lol, rupeexxxx märisee HEEEEHH? '' Ihankun olisi joku ''tosipehmomärisijä'' jos itkettää ihmisten kuolema.

Kauhajoen ja Jokelan kouluammuskeluissa kuolleille uhreille ja oimaisille. <3 8'