Enemmän tai vähemmän liioiteltuja tilanteita omasta elämästä sarjakuvatyyppisten ratkaisujen muodossa. Itseironiaa havaittavissa.
Hirveetä paskaa tietenkin, minä kun EN VAAN OSAA! ;)
Olipa kerran maa, jossa ei ollut ollenkaan ääkkösiä. Tässä maassa asui äiti tai oikeastaan aiti, jolla oli kaksi lasta, Laura ja Mauri. Aiti kutsui omaa elämäänsä helpottaakseen lapsia yhteisesti nimella Maura. Lapset olivat pihalla leikkimässä, kun aiti laittoi ruokaa. Kun ruoka oli valmista, aiti huusi ulos: Maura, syomaan! Ja niin pusikosta tuli jättiläismäyrä, joka söi lapset.
Mäyrä ja myyrä on ihan hillittömän hyviä sanoja.
Hyytelö kirjoitti 22.09.2008 - 17:40
Toi toka ruutu on just hyvä:D MÄYYYRÄ! MYYYYYYRÄ!:D
Meillä oli täti vuodesohvalla yökylässä, kun olin n. 3-vuotias. Änkesin vuodesohvan ja seinän väliin. Täti kysyi, mikä siellä möyrii. Sanoin (kuulemma) riemuissani "MyyRRä", vielä sellaisella sora-ärrällä päräytettynä :) MyyRRä MöyRRii :)
Hurjan symppis sarjakuva! :) Nuo ilmeet on todella hienosti tehty, melkein kun lassissa ja leevissä - huippua! p.s. olen seurannut sarjakuviasi jo jonkin aikaa, ja taidan olla koukussa :D
Mäyrä ja myyrä on ihan hillittömän hyviä sanoja.
Ihana kuva :)
(Nii ja toi vika ruutu on aikasta hauska.)
"Mörssäri" on suositeltava sana joka venyttää kielitaiteilijan jänteitä, kuten myös "määri" ja "makulatuuri" :B
ps. Kiitos kirjan lainasta, tuon sen pian takasin <3