Enemmän tai vähemmän liioiteltuja tilanteita omasta elämästä sarjakuvatyyppisten ratkaisujen muodossa. Itseironiaa havaittavissa.
Hirveetä paskaa tietenkin, minä kun EN VAAN OSAA! ;)
voi, minulla on aika usein sama ongelma. ;< monta kertaa olen jättänyt puhumatta messengerissä tai jättänyt tekstaamasta ihan vain sen takia että ajattelen, että henkilö ei tahdo puhua kanssani, että ärsytän häntä löpinöilläni :(
kata kirjoitti 07.09.2008 - 18:53
sama juttu..:
sirppu kirjoitti 07.09.2008 - 20:44
^^ jepjep, tuttu juttu..
Kuhis kirjoitti 07.09.2008 - 21:13
Mää ainaki tunnen et oon sun ystävä! En vaa uskalla koko aikaa häiritä ja kysellä mitä kuuluu kun oot tommonen bisnesnainen. Hei, millon muuten pääsisit luokseni, jos nyt järjestäisin vihdoinkin ne tuparit?
Ja tunnetusti myös minun huono puoli on se, että en vain saa soitettua tai lähetettyä sitä viestiä: "mitä kuuluu?"
Ronin kirjoitti 08.09.2008 - 10:45
Niinpä niin, mikähän meitä suomalaisia tässäkin asiassa pitelee ja estää toimi
masta. Jotenkin hassua on se että toisaalta ei haluaisi "häiritä" ystäviään eikä tuttujaan "höpinöillään" ja samalla itse juurikin toivoisi yhteydenottoa muiden suunnalta. Pitäisköhän meitin suomalaisten suorittaa jonkimoinen ryhtiliike tässä asiassa.
..Kysyy hän??
huoh kirjoitti 08.09.2008 - 20:12
tätä on tullu mietittyä itsekin ihan liikaa :( tuntuu että ihmisii joita pidän kavereina ei pidä mua minään muuna kuin koulukaverina. sellasena jolle juttelee vaan koulussa. vihaan "inside" porukoita.
Musta tuntuu usein samalta. =/ Ja mun mielestä ystävä on sellanen, joka kuuntelee, jakaa, tukee, jonka kanssa voi nauraa, itkee, huutaa, ja vaikka ei viikkoon ehtis pitämään yhteyttä, ku nähään taas ni se tuntuu siltä ku oltas hetki sitte vasta vietetty aikaa yhessä. =) Tällänen pikamääritelmä, vähä enempi mun pohdintaa ihmissuhteista löytyy linkkiä klikkaamalla. =)
Kriisi kirjoitti 09.09.2008 - 19:32
Tämä on niin taivahan tosi. Itse eriytyy liian usein niihin "omiin juttuihinsa" niin, että luulee kai muidenkin tekevän samoin ja sitten kokee häiritsevänsä. Vaikka kukaan ei kuitenkaan koskaan häiritse mua jos soittavat tai tekstaavat mulle. Itse vain tykkää kauheasti kavereistaan, mutta ei osaa ilmaista sitä ja luulee, että muut pitävät vain välttämättömänä pahana.
(ja olisit suuttunu ku on myöhä ja olit ehkä just saanu unesta kiinni ja sit olisit valvonu kaks tuntii. joo kantsii harkita)
masta. Jotenkin hassua on se että toisaalta ei haluaisi "häiritä" ystäviään eikä tuttujaan "höpinöillään" ja samalla itse juurikin toivoisi yhteydenottoa muiden suunnalta. Pitäisköhän meitin suomalaisten suorittaa jonkimoinen ryhtiliike tässä asiassa.
..Kysyy hän??