Enemmän tai vähemmän liioiteltuja tilanteita omasta elämästä sarjakuvatyyppisten ratkaisujen muodossa. Itseironiaa havaittavissa.
Hirveetä paskaa tietenkin, minä kun EN VAAN OSAA! ;)
Voih, ihana pieni kettu. Täysi samaistuminen. Minun on pakko aika pelastaa kaikki pehmolelut.
iisi kirjoitti 15.05.2008 - 02:11
Näin minäkin kirpparilla ketun turkin, menin ohi ja käännyin takaisin ja toin kotiin. Nyt se on kissan mielikaveri isolla nahkatuolilla. Siinä ketun kainalossa sen on hyvä lämmitellä ulkoilun jälkeen.
Muutenkin olen vuosien mittaan pelastanut monia pehmoleluja kotihoitoon vaimon ihmetykseksi. No, tuliaisina tietenkin, ettei mies (minä) menetä tyystin kasvojaan.
Kia kirjoitti 15.05.2008 - 08:56
Hyvän työn teit, kun ketun pelastit! :)
Ihanan hellyyttävä sarjis! :)
Venla.s-89 kirjoitti 15.05.2008 - 09:42
Söpöä... Jotenkin liikuttava tää sarjakuva... Miten ton ketun silmätki saatu noin viattomiks ja sellaseks että "anna mulle koti"? :o Kämppäs varmaan hukkuu pehmoleluihin ku aikasempia sarjakuvia kattonu ni kaikenlaisia leluja löytyny kirppiksiltä? x)
Samaa teen minä. Muttakun ei niitä vaan VOI jättää heitteille!
Nega kirjoitti 15.05.2008 - 16:36
Nyt pääs itku ._.
Katja kirjoitti 15.05.2008 - 18:41
Oi, miten suloinen sarjakuva. Itselläni tulee aina tuollainen olo hyvien kirjojen suhteen, ne tekee mieli ostaa kirppareilta ja divareista hyvään kotiin, vaikka itsellä olisi jo uudempikin painos hyllyssä.
Minäkin tunnustan pelastavani öttiäisiä kirppikseltä :> Mm. yksi savinen susi-patsas ja vaaleanpunainen pupu ovat kotiutuneet meille hyvin.
No okei, pelastelen mä niitä joskus ihan supermarketeistakin...
Koira_11 kirjoitti 16.05.2008 - 07:28
Voi että kun on koskettava... Tai siis. Ku sitä oikeen vahtaa, nii näkee sinne piilotettuja juttuja. Esim. Nuo ketun silmät. Ne näytti normaaliilta ku kattoo nopeesti, mut ku näin kommentin mis niitä sanottii viattomiks, rupesin kattoon ja SILLOIN ne näytti viattomilta ja ihanilta... <3
VesaK kirjoitti 16.05.2008 - 15:30
Pustu Kettu (ks. Facebook) arvostaa elettä. Mutta mistä tiedät ettei kyseessä ole pehmolelujen salaliitto? Ne valtaa kotisi pikku hiljaa viattomilla silmillään...
Yuki kirjoitti 17.05.2008 - 01:01
Tää on jotenki vaa niin sulonen. Mul on joskus sama ongelma. <3
Tuolla periaatteella ostin kerran kirppikseltä pienen posliinisen kultaisennoutajan. Ja leijonapehmolelun. Ja sorsan. Ja...
Yritän parantua ja lopultakin ymmärtää, että ne ovat vain leluja/koristeita/tavaroita, jotka eivät tunne yksinäisyyttä. Siis todellakin yritän, mutten ole vielä onnistunut.
Ei niitä VOI jättää. Ne kattoo sillain: anna mulle lämmin koti ilmeellä. Sulosta
Anni kirjoitti 19.05.2008 - 20:48
AWWW.. :>
GOOSEGRR galtsusta kirjoitti 20.05.2008 - 21:33
<3
jhjhjfgk kirjoitti 21.05.2008 - 13:09
onko toi sellanen kettu, jonka häntä ja pää on kiinni vaan pienestä osasta, silleen et ne vähä retkottaa? Mäki olen pelastanu yhen sellanen vanhan kaverikseni kirpparilta :D toinen on ruskee ja toinen punanen <3
Muutenkin olen vuosien mittaan pelastanut monia pehmoleluja kotihoitoon vaimon ihmetykseksi. No, tuliaisina tietenkin, ettei mies (minä) menetä tyystin kasvojaan.
Ihanan hellyyttävä sarjis! :)
No okei, pelastelen mä niitä joskus ihan supermarketeistakin...
Yritän parantua ja lopultakin ymmärtää, että ne ovat vain leluja/koristeita/tavaroita, jotka eivät tunne yksinäisyyttä. Siis todellakin yritän, mutten ole vielä onnistunut.