Enemmän tai vähemmän liioiteltuja tilanteita omasta elämästä sarjakuvatyyppisten ratkaisujen muodossa. Itseironiaa havaittavissa.
Hirveetä paskaa tietenkin, minä kun EN VAAN OSAA! ;)
Samankaltainen kokemus kävi minullakin pari viikkoa takaperin. Anonyymi kitaranrämpyttäjä pyysi minulta logoa/muuta vastaavaa soittimensa koristeeksi. Sain deadlineen mennessä aikaiseksi kaksi eri vaihtoehtoa: Ensimmäinen oli mielestäni kammottava ja mitäänsanomaton, toinen taas ällistyttävän upea. Arvaapa vain, kumpi pääsi arvon tilaajan kitaran kylkeen? :D
norpatti kirjoitti 17.01.2008 - 19:51
Mulla tuntuu toistuvan tää sama kaava koko ajan! Esim. luulin etten ikimaailmassa pääsisi kouluuni (josta valmistuin siis viime keväänä)... Luulin, että Kiroileva siili on maailman ääliömäisin sarjakuvaidea, mutta kuinkas kävikään...
Joku kirjoitti 17.01.2008 - 20:07
Keskinkertasta yrittää, mutta priimaa tuppaa tulemahan?
porkkana kirjoitti 17.01.2008 - 20:19
Koulussani tänään äidinkielen murrekurssilla käsiteltiin kiroilua. Opettaja jakoi kaikille sen osan kun siili eksyy kaupunkiin. 20 tyyppiä kurssilla. 17 sanoi jo lukeneensa tuon tarinan. 8)! Ja kahdeksannella luokalla olemme. Opettaja osottautui myös siili faniksi ja sitten lopputunti harjoteltiin siili puhetta jonka opettaja käski unohtamaan kun astuu luokasta ulos. Sitten meillä vasta alkoi innostus.
Ihania ilmeitä.=)