Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja
Enemmän tai vähemmän liioiteltuja tilanteita omasta elämästä sarjakuvatyyppisten ratkaisujen muodossa. Itseironiaa havaittavissa. Hirveetä paskaa tietenkin, minä kun EN VAAN OSAA! ;)
Höpönassu kirjoitti 17.01.2008 - 14:44
Niin idiootilta kuin se kuulostaakin, niin välillä tulee tosissaankin mietittyä että mitäs jos oma kulta sanois jonain päivänä, että ei halua enää olla mun kanssa. Vaikka elämä on ihanaa ja kullan kanssa menee hyvin, ei se "mörkö" aina suostu katoamaan ajatuksista.
Sunnikka kirjoitti 17.01.2008 - 16:03
Mulla on tällä hetkellä menossa toi "yksin" -vaihe.. Laskeskelin tässä jotta mulla on kolme kertaa elämässäni ollut kavereita ympärilläni ja kolme kertaa kaikki on kadonneet jonnekin ja korvautuneet sitten uusilla ystävillä. "Korvausihmisiä" odotellessa........
Ineh. kirjoitti 17.01.2008 - 22:24
Sama pelko mullaki. Mä vaan oon semmonen tyyppi et mä osaan karkottaa kaikki luotani, ihan vahingos.
Pähkinä kirjoitti 09.03.2008 - 19:26
Käynyt jo
Katagekko kirjoitti 01.07.2008 - 00:33
Luulin, ettei ongelmaa ole, mutta sain kuulla parhaalta ystävältäni (ja hänen meitä vanhemmalta kaveriltaan) Galleriassa, että olen niin lapsellinen, että en tule pärjäämään koulussa jne. Seuraavan päivän elin pelossa, mutta illalla oltiin taas köh kavereita.
Siitä lähtien on mua kaivanu semmonen pelko, että jäänkin yhtäkkiä yksin. Minulla olla vain yksi oikein hyvä ystävä. Ja toinenkin hyvä, mutta siinä se.
Teuvo ei ole nimeni kirjoitti 27.06.2010 - 17:38
Mäpäs en pelännykkää että jään yksin, mutta sittenpä jäin ja nyt vaan odottelen sopivaa tilaisuutta jostaki repästä joku kaveri.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code