Enemmän tai vähemmän liioiteltuja tilanteita omasta elämästä sarjakuvatyyppisten ratkaisujen muodossa. Itseironiaa havaittavissa.
Hirveetä paskaa tietenkin, minä kun EN VAAN OSAA! ;)
Tuttu ja hieno ääni. Minä olen kuunnellut sitä monina talviaamuina. Aika pelottavakin ääni minusta.
iisi kirjoitti 03.01.2008 - 01:58
Vein viime kesänä vanhan nahkasohvan pihaan pensaiden varjoon. Torkuimme kissan kanssa siinä monet kuulovartiot.
Silmät suljettuina, roppa rentona kuulo kummasti herkistyy. Risahduksia, rasahduksia, pieniä vikerryksiä, sävellyksiä, tuhahduksia, melkein kummituksia.
Tulee joogamainen rentous ja kissamainen uni. Omatkin korvat unessa heiluvat äänien suuntaan.
Voisipa sen tunnelman paperille piirtää.
multaporkkana kirjoitti 03.01.2008 - 04:15
tämä oli kaunis merkintä
multaporkkana kirjoitti 03.01.2008 - 04:37
tämä oli kaunis merkintä
sari kirjoitti 03.01.2008 - 13:21
wooouw.. ite olisin varmaa pelänny ihan sikana.. taipumusta siihen on...
Ailiya kirjoitti 03.01.2008 - 16:35
Ihanaa ääntä pitävät, itekki koiran kanssa kerran lenkillä piti pysähtyä ku Lokan järven jää piti sitä ääntä. eka olin että mitä ihmettä, mutta sitten ihastelin vain :--)
Anonyymi kirjoitti 15.01.2008 - 23:59
en voi uskoa millainen laatuero on esim. tässä piirroksessa ja noissa sun muissa...siis en uskois millään et tää on sun piirtämä, kuin joku suttu 5luokkalaisen vihkosta
eeyore kirjoitti 01.02.2008 - 16:49
Hei
ihana, hieno kuva,kivan rakenein ja herkkä
mutta onko sulla in real life tukassa jotain helmiä? jos on nii miten oot saanu pysymään?
Silmät suljettuina, roppa rentona kuulo kummasti herkistyy. Risahduksia, rasahduksia, pieniä vikerryksiä, sävellyksiä, tuhahduksia, melkein kummituksia.
Tulee joogamainen rentous ja kissamainen uni. Omatkin korvat unessa heiluvat äänien suuntaan.
Voisipa sen tunnelman paperille piirtää.
ihana, hieno kuva,kivan rakenein ja herkkä
mutta onko sulla in real life tukassa jotain helmiä? jos on nii miten oot saanu pysymään?