Ilman muuta! Kannattaa tehdä just niinkuin itsestä tuntuu oikealtä, eikä antaa sen häiritä jos on joskus nolannut itsensä. Eihän se laulutuntienkaan ottaminen tarkoita,että olisi loistava laulaja,vaan että on kiinnostunut laulamisesta. Siinä sitä oppii, ja tärkeimpänä, pääsee ainakin laulamaan! Vaikka kieltämättä jotkut ne vaan on tuollakin saralla luonnostaan lahjakkaita ja jotkut joutuvat tekemään enemmän työtä.

Itekin opiskelin muutaman vuoden musiikkia (tai no kitaransoittoa;) ja oli kyllä kaiken maailman esiintymisiä, joissa tuli nolattua itsensä niin maan perusteellisesti. Osittain ihan vain sen takia, etä jännitin niin paljon esiintymistä. Sillä hetkellä kyllä tuntee itsensä niin huonoksi, että mieli tekisi kadota maan päältä pysyvästi. Mutta näin jälkeen päin, vaikkei musiikista mulle opiskelun kautta ammattia tulekaan, niin haaveissa on edelleen se oma bändi ja oman musiikin tekeminen. Ja kaikenlainen kitarismi on kyllä pysynyt ja pysyy elämäntapana! Ja tuollaiset haaveet on todella tärkeitä. Ne voi vaikka toteutua. Mitäs silloin jos niitä ei olisi?!

Sä lauloit niin ihanasti sen silloin,pikku komparointi haittaa <3
Sitäpaitti ne tyhmät johdot oli siinä sun tiellä ;D

voi että nää sun piirrokset aina piristää päivää:)

Ei se mittn, Roky Ericksonkin esiintyi yli puolet keikastaan selin yleisöön ja hänellä senttäs on tuota solistin-uraa takanaan jo yli 40 vuotta. Ujous ei ole este vaan hidaste! "I talk to Demons for you!"

Ei elämässä olis mitään järkeä, jollei olisi lupaa haaveilla (:

Sanotaan, että ihminen on kuollut, kun se ei kykene haaveilemaan enää mistään.

Suosittelen. Itsekin aloitin vanhoilla päivilläni laulutunnit. En yhtäkkiä muista parempaa päätöstä viime vuosilta. Vaikka ne valitettavasti maksaa kyllä rahaa, mutta en luopuis. On se niin hienoo.